pääkirjoitus

Se tuli sittenkin. Pitkän talven jälkeen kevät, kesä. Tulivat muuttolinnut. Alkoi vimmattu pesän rakentaminen. Voi sitä siritystä ja viserrystä siinä pesänrakennustouhussa. Kiire oli, että ehtii pesimisen, munimisen ja poikasten kasvattamisen lyhyen kesän aikana tehdä. Kovin pian on taas aika laulaa lähtölaulut, nousta siiville ja jättää nämä pohjoiset pesäpaikat talven valtaan. Niin se on meidän, Jumalan ihmistenkin laita. Muuttolintuina mekin täällä vain olemme. Rakentajia mekin olemme.

Paavali kirjoittaa efesolaisille, että Jumala tahtoisi tehdä ”pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseksi”. Olemme sen oman kotipesämme, seurakunnan rakentajia. Raamattu kutsuu sitä Kristuksen maanpäälliseksi ruumiiksi. Olemme itse kukin jonkinlaisia rakentajia. Elämämme jättää aina jonkinmoista jälkeä. Hyvä olisi, jos se jälki, jonka jätämme, olisi kaunista, miellyttävää ja hyvää. Ehkä emme omasta mielestämme ole mitään erikoisia rakennusmestareita, mutta jos elämässämme on Kristuksen tuoksu ja Pyhän Hengen voitelu, niin vaatimattomankin ahertajan jättämä jälki on kaunista.

Toinen toistemme palvelemiseenkin meitä kehotetaan. Siinä oikein kilpailemaan keskenämme. Tämän maailman henki on se, että kilpaillaan siitä, kuinka paljon palveluja saan. Näin ei saisi olla uskovien elämässä, vaan se Jeesuksen esimerkki: ”Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monien edestä”. Samoin neuvotaan ”kantamaan toinen toistemme kuormia”.

Puhuessaan palvelijoille uskotuista leivisköistä Jeesus opettaa, että sen vähäisemmän osan saaneella oli vaikeinta asioida leiviskällään. On suuri kiusaus kätkeä se maahan ja unohtaa koko asia. Kuitenkin, kun palvelijain Herra palasi, hän kutsui myös sen yhden leiviskän saajan eteensä ja tilinpäätös oli murheellinen.

Toisten kuormien kantaminen ei ole välttämättä ”niska limassa” raatamista toisten eteen, vaan usein se on toisten huomioimista, lähellä olemista ja vaikkapa sitä, että käy katsomassa ystävää, jota ei ole paljoa kokouksissa näkynyt. Vanhusta, joka ei juuri liikkumaan pääse. Palvelustehtäviä löytyy kyllä ”pilvin pimein” kun on oikeaa mielen laatua. Ja se palkka. ”Vähässä olet ollut uskollinen... mene Herrasi iloon”.

Kesä kuluu nopeasti. Jeremian sanat koskettavat: ”Sadonkorjuu on ohi, kesä on mennyt…” Olenko antanut leiviskäni vaihdatuspöydälle, olenko ahkeroinut – edes vähässä – vai onko elämäni saldo vain pyöreä nolla. Herra meitä auttakoon niin, että hänen armonsa saisi meissä vaikuttaa niin kuin veljessämme Paavalissa: ”Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa”.

Pian, hyvin pian mekin laulamme lähtölaulumme, nousemme siivillemme ja muutamme maahan oi parempaan. Siunattua kesää jokaiselle Jeesuksen matkassa.

Matti
kannen kuvat
ylempi: Pirkon matkalta Etiopiasta
alempi: auringonlasku Skatan Kanuunakallioilta kuvattuna

Seurakuntalaiset tutuiksi, osa 1

Nimi: Liisa Mäki-Jouppila
Kotoisin: Kauhajoen Filppulankylältä
Muuttanut Kristiinaan: syksyllä 1976, töiden perässä

Koska ja miten olet tullut uskoon?
Siinä oli monia vaiheita. 8-vuotiaana kuulin vanhemmiltani, että olen syntynyt keskosena ja meinasin kuolla syntymääni. Ensimmäisellä ja toisella luokalla imin kaiken, mitä uskonnon tunnilla opetettiin. Kesäpyhäkoulut samaan aikaan vaikuttivat myös. 9-vuotiaasta asti olin jatkuvasti ”herätyksessä” ja mietin asioita itsekseni. Rippikoulullakin oli vaikutuksensa. Pitkään oli valtava jano Jumalan puoleen. Sitten olin jo tietoinen, että aloittaisin opiskelut Kauhajoen evankelisessa kansanopistossa. Rukoilin Jumalalta, että tulisin siellä uskoon. Hyvin pian opiskelujen alettua, lokakuussa 1969, päätin yksinäisyydessä haluavani tulla Jeesuksen omaksi. Ja jo samana iltana sain kertoa yhdelle kurssikaverille, että olin tullut uskoon!

Entä miten päädyit Kristiinan helluntaiseurakuntaan?
Kauhajoella tutustuin Kauppaopistossa koulukaveriin, jonka vanhemmat olivat helluntailaisia, ja heidän kauttaan tutustuin muihin helluntailaisiin. Päätin jo Kauhajoella, että liityn helluntaiseurakuntaan siellä, minne aikanaan muutan töiden perässä. Kasteella kävin Tampereella 1975, eli ennen Kristiinaan muuttoa.

Sinulla on pitkä kokemus tästä seurakunnasta. Millaisena olet kokenut seurakunnan?
Kodikkaana. Täällä oppii tuntemaan kaikki ihmiset, jos vain itse haluaa. En voisi kuvitellakaan itseäni suuressa seurakunnassa; sellaisessa hukkuisi massaan. Täällä tutustuu hyvin ihmisiin.

Miten koet Jumalan muuttaneen sinua vuosien aikana?
Ehkä olen muuttunut ainakin vähän kärsivällisemmäksi… Enkä ole enää niin voimakkaasti melankolinen, kuin joskus olen ollut. Ja ainakin vähän enemmän olen oppinut luottamaan Jumalaan kuin aikaisemmin…

Onko joku muu tai joitain muita sellaisia Jumalan tekoja, joista haluaisit kertoa?
Sisäisen parantumisen prosessi (joka on edelleen käynnissä). Se on osoittanut minulle, että Jumala välittää ihmisestä, alkumetreiltä asti. Vaikka ihminen ei olisi ollut uskossakaan pienestä asti. Rukouksen merkitys on myös kasvanut koko ajan, mitä pidemmälle elää. Se on aina avoin tie Jumalan yhteyteen!

Onko joitain muita terveisiä seurakunnalle ja muille lukijoille; jotain muuta, mitä haluaisit sanoa?
Jumalan uskollisuus on ollut valtavaa, sen olen kokenut! Ja kannattaa pitää huolta Jumala-suhteesta; se on kuitenkin kaikkein tärkein suhde ihmisille!

Haastattelijana toimi Dani.

Darwinin hautajaiset

Pari vuotta sitten tuli kuluneeksi 150 vuotta siitä, kun Charles Darwin julkaisi Lajien Synty –kirjansa, josta sai alkunsa evoluutioteoria. Darwinin kuolemastakin on kohta kulunut 130 vuotta, joten oli jo aika järjestää hänelle kunnon hautajaiset – tai tarkemmin ottaen hänen teorioilleen. Kaupungissamme evoluutioteorian hautajaisia pidettiin 26.2.2011 Bio Duxissa kristittyjen yhteishankkeena. Luennoitsijana tässä evoluutiokriittisessä iltapäivässä oli lääkäri Pekka Reinikainen.

Evoluutiokriittisen päivän luennot alkoivat klo 13. Ensimmäisessä osassa oli ra􀃀 aava otsikko: Darwin, mies, joka tappoi Jumalan? Lause on lainattu Darwinin juhlavuodelta ranskalaisesta Le Courier –lehdestä. Se kiteyttää darwinismin merkityksen etenkin ateisteille. Evoluutioteoria on ymmärrettävän tärkeä heille, koska jos Jumala jätetään pois laskuista, ei jää jäljelle kuin yksi mahdollisuus: kaikki on syntynyt itsestään, sattumalta ja vailla suunnitelmaa.

Näihin seikkoihin Pekka Reinikainen puuttuikin erityisesti. Saimme kuulla, miten luomakunnassa pienestä banaanikärpäsen silmästä lähtien kaikki on ihmeellisesti tehty; taidolla, johon ihmisen tekniikka ei tänä päivänäkään riitä. Ja se evoluution perusta, että geenimutaatioiden kautta syntyisi entistä parempia elinmuotoja, on äärimmäisen epätodennäköistä, jotain yhden suhde johonkin monikymmennumeroiseen lukuun. Puhumattakaan, että näitä myönteisiä mutaatioita tapahtuisi kaksi yhtäaikaa, mikä Pekan selvityksen mukaan olisi minimivaatimus, että muutos voisi säilyä. Sen sijaan muutaatioita, jotka heikentävät eliötä, tapahtuu jatkuvasti ja yksikin sellainen voi merkitä sitä, että eliö kuolee ennenaikaisesti.
Ihminen on ottanut oppia monista luomakunnasta löytyvistä teknisistä ratkaisuista. Esimerkkeinä Pekka mainitsi tikan pään iskunvaimennuksen ja hain nahan rakennetta jäljittelevän kilpauimarin asun.
Se evoluution perusta, että eliöt olisivat kehittyneet jostain alkuliemestä vähän kerrallaan monimutkaisempiin muotoihin, ei saa tukea luonnosta: uusia lajeja ei tule lisää, mutta lajeja vähenee valtavat määrät koko ajan.

Luennon toisen osan otsikko oli: Ihminen, Jumalan vai apinan kuva? Tässä osassa käsiteltiin ihmisen nerokkaita rakenteita, jotka lääkärille ovatkin hyvin tuttuja asioita. Myös väite, että ihminen ja apina olisivat rakenteeltaan hyvin lähellä toisiaan, sai hyvin perusteltua kritiikkiä. Ihminen on luotu mm. kävelemään pystyssä, puhumaan, kommunikoimaan kasvonilmeillä, kirjoittamaan ja ajattelemaan paljon muutakin kuin hengissä selviämiseen liittyviä asioita. Ja ihminen pystyy kantamaan huolta myös muiden lajien hyvinvoinnista jopa ilman nähtävää hyötyä itselle. Siinäkin olemme Jumalan kuva, Hänen, joka tulisi mainiosti toimeen ilman ihmisiä, mutta silti rakasti meitä niin paljon, että antoi ainoan Poikansa tähtemme.

Myöskään ihmisen keho ei kehity sukupolvien aikana evoluutioteorian mukaisesti parempaan suuntaan, vaan geeniperimä heikkenee koko ajan. Jos ajatellaan, että ensimmäinen ihmispari oli geeneiltään virheetön, voidaan laskea nykyihmisen geenivirheiden perusteella, että ihmiskunta on ollut olemassa jotain runsaat 6000 vuotta!

Muutamiin yleisön esittämiin kysymyksiin Pekka vastaili luentojen jälkeen. Sisarten järjestämän kahvitauon jälkeen jäimme katsomaan vielä DVD:tä Maa, etuoikeutettu planeetta. Filmi oli vakuuttavasti tehty ja osoitti, kuinka Maa-planeetta “sattuu” sijaitsemaan elämän ylläpitämiseksi ihanteellisessa paikassa aurinkokunnassamme, galaksissa ja koko galaksijoukossa. Miten myös maan koko, maankuoren paksuus, sisustan lämpötila ja magneettikenttä, pyörimisnopeus ja –akselin suunta, veden ja ilmakehän koostumus – kaikki on tarkalleen suunniteltu eri elämänmuotojen edellytyksille. Bonuksena vielä se, että ihmisellä on aitiopaikka universumin havainnoimiseen myös pikkutarkasti suunniteltujen yksityiskohtien ansiosta.

On helppoa yhtyä psalmintekijän sanoihin: Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää. (Ps 139:14) Tai: Kun minä katselen sinun taivastasi, sinun sormiesi tekoa, kuuta ja tähtiä, jotka sinä olet luonut, niin mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen? (Ps 8:3-4)

Martti Palomäki







Kevätkauden 2011 vierailijat

Seurakunnassa ovat kevään 2011 aikana vierailleet seuraavat henkilöt tai tahot: Alpo Renko, Pekka Reinikainen (yhteiskristillinen tapahtuma), Maija Haikonen, Pauli Heikinmäki, Suupohjan Gideon –veljespiiri, Milka Laaksonen, Hannu Lahtinen, Matti Halkola, Markus Hämäläinen ja Tuula Palola.
 

Säännöllinen toiminta kesällä 2011

Ehtoolliskokoukset kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina klo 12
Hyviä uutisia –illat sunnuntaisin (ei kk:n 1. sunnuntaina) syyskuun loppuun asti klo 19
Sanan ja rukouksen illat keskiviikkoisin klo 19
Beachvolley yleensä perjantaisin klo 18.30
 

KESÄTAUOLLA

Naistenpiiri on seuraavan kerran syyskuussa.
Yhteiskristillinen rukousilta on seuraavan kerran perjantaina 2.9. klo 19 Saalemissa.
Maahanmuuttajien raamattupiiri ja kielenopetus ovat kesätauolla ainakin kesä- ja heinäkuun ajan.
 

 

ERITYISTAPAHTUMAT KESÄLLÄ 2011

 
Pirkon tulojuhla   su 19.6. klo 19
Kesäleiri
  pe-su 8.-10.7.
Onni Haapala
- Raamattu Kansalle –käännös
  su 17.7. klo 19
Karijoen teltta
- yhteistyössä Teuvan vapaaseurakunnan kanssa
- Perkiömäen pihassa Punnintiellä
  pe-su 22.-24.7.
Pirkon lähtöjuhla   la 6.8. klo 15
Leo Niemelä   su 9.10.