FacebookUskon perusteet
Kun tulin uskoon, en kovasti miettinyt uskon perusteita. Jumala puhutteli ja sitä vaan otti Jeesuksen vastaan uskossa. Tarvitaan joskus ulkopuolinen, jopa pilkkaaja, jotta mietimme uskon perustusta.
Omaan pelastukseen toki riittää usko yksin, mutta silti meitä neuvotaan muiden tähden (eikä pahitteeksi itsellekään):
1. Piet. 3:15 olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu
Ymmärrettävää, että sellainen, joka ei tiedä näistä asioista, haluaa vastauksen. Jopa pilkkajankin toive on kuulla se. Esimerkiksi tähän tapaan voidaan mennä järjestyksessä asiat, mitkä pitää toteutua, että lopputuloksena on sellainen usko, jolla on jotain merkitystäkin iankaikkisuuden kannalta:
- Ensimmäinen askel: JUMALA ON
Hebr 11:6 Sen, joka astuu Jumalan eteen, täytyy uskoa, että Jumala on olemassa ja että hän kerran palkitsee ne, jotka etsivät häntä.
Tuo on kai selvä asia. Jotkut tosin luulevat, että usko on pelkästään sitä, että uskoo johonkin korkeampaan voimaan tai olentoon.
Olin kerran lomamatkalla Kanarian saarten Fuerteventuralla. Opas kertoi saaren alkuasukkaiden guanchien (tällä saarella heitä kutsuttiin nimellä majo) uskonnosta. He uskoivat näkymättömään jumalaan, jota pidettiin niin pyhänä, ettei hänelle ollut annettu nimeä, vaan käytettiin kiertoilmaisua. Guanchit olivat tulleet saarille arviolta 1600 eKr ja elivät eristyksissä muusta maailmasta aina 600-luvulle jKr, jolloin espanjalaiset tulivat. Fuerteventura on hyvin karu saari – ehkä siitä syystä heillä oli säilynyt tai muodostunut yhteys kaikkivaltiaaseen, jolta saattoi anoa apua. Kun sateet viipyivät, ihmiset ja eläimet paastosivat, joku nousi korkealle vuorelle, kohotti kätensä jumalan puoleen ja suureen ääneen huusi apua ylhäältä. Kun sitten apu tuli, he oppivat luottamaan tähän voimaan ja osasivat olla kiitollisia siitä. Uskaltaisin väittää, että heidän jumalansa voitaisiin kirjoittaa isolla alkukirjaimella eli kaiken Luoja, meidän Jumalamme.
Ristiriitaiselta tuntuu se, että silloin, kun elämässä on vaikeuksia, Jumala löytyy, mutta jos kaikki menee hienosti, koska Jumala pitää oikein hyvää huolta, niin usko Häneen voikin hiipua: ”Emme tarvitse jumalia”. Jumala ei silti lakkaa olemasta sillä, ettei usko. ”En usko Helsingin olemassaoloon, koska sitä ei tarvita.”
Room 1:20 Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan.
2. Toinen askel: RAAMATTU ON JUMALAN SANA
Ensimmäisille ihmisille Jumala puhui suoraan, sitten sana kulki perintönä. Mooses alkoi ensimmäisenä kirjoittaa muistiin näitä. Raamatun kirjoitukset on tuhansia vuosia vanhoja. Jumalan sana tulee ottaa uskossa vastaan.
2.Piet 1:21 sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.
Ilman Raamattua on kaikki uskomiset turhia. Se on nähty lukemattomien uskontojen ja jumalien määränä. Tänä päivänäkin kiristinuskossa on niitä, jotka luopuvat Raamatusta.
Jumalaan uskominen ilman Raamattua on samalla tasolla kuin eri kansojen epäjumalat. Itse keksitty jumala on epäjumala. Se on sama kuin itse veistäisi sen patsaaksi ja kumartaisi sitä.
Siteeraan tässäkin jutussa siksi Raamattua, koska se kuitenkin on kaiken uskon perusta.
3. Kolmas askel: JEESUS ON KRISTUS RAAMATUN MUKAAN
Kristityt helposti ajattelevat, että Vanha Testamentti (VT) puhuu lakia ja armottomasta Jumalasta ja Jeesus käänsi Uudessa Testamentissa (UT) sen toiseksi ja tuli välinpitämätön Jumala, joka hyväntahtoisesti seuraa ihmisten kompurointia.
Mutta VT ja UT liittyvät saumattomasti toisiinsa. Koko Raamattu kertoo Jeesuksesta. Pietari julisti ensimmäisessä evankeliointitapahtumassa Jerusalemissa noin vuonna 33:
Apt 10:43 Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta.
Jeesus kohtasi ylösnousemisensa jälkeen Emmauksen tiellä opetuslapsia:
Luuk 24:27 Ja hän selitti heille Mooseksesta ja kaikista profeetoista alkaen, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu
Hän ei selitellyt ja näytellyt itseään, että näettehän, että olen ylösnoussut. Sana teki tehtävänsä. Myös evankelista Filippus selitti Kandaken hoviherralle Jesajan luvusta 53, että Jeesus on Kristus. Filippuksella olisi ollut paljon kerrottavaa Jeesuksen ihmetöistä ja opetuksista, mutta hoviherran ymmärryksen avasi Raamatun sana.
Niin se on meillekin riittävä. Usko ei perustu johonkin kokemuksiin tai ihmeisiin, vaan Jumalan Sanaan, Raamattuun. Jos Jumalan ihmeitä kokee elämässään, se kaikki on ekstraa eikä uskon perusta.
4. Neljäs askel: JEESUS ON KUOLLUT MEIDÄN PUOLESTAMME
Ehkä emme täällä täysin koskaan ymmärrä, miksi Jeesuksen piti kärsiä ja kuolla. Miksei Jumala vain anna synnit anteeksi muuten. Jotakin Jumalan luonteesta voimme aavistella: Jumala on muuttumaton ja vanhurskas.
Ei voida kuvitella, että Jumala sanoisi jotain ja hetken päästä sitten peruisi, kun se ei onnistunut ihmisiltä. Jumala on myös niin vanhurskas (oikeamielinen), ettei Hän voi suvaita pienintäkään syntiä. Synti pitää rangaista ja ainut rankaisu on kuolema. ”Sinä päivänä jona sitä syötte, teidän pitää kuolemalla kuoleman”, sanottiin ensimmäiselle ihmisparille syntiinlankeemukseen liittyen. Sitä ei ole koskaan peruttu. Sen voi täyttää vain käskyn antaja itse. Siksi Hän alentui ihmiseksi Jeesuksessa, alistui ihmisten pilkattavaksi ja rangaistavaksi. Tuomarin ja tuomittavan roolit vaihtuivat: Ihmiset tuomitsivat Jumalan kuolemaan. Vähempi ei riittänyt Jumalan vanhurskauden täyttymiseen.
5. Viides askel: MEIDÄN TULEE TUNNUSTAA SYNTIMME
1.Joh. 1:9 Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
Raamatussa on esimerkkejä syntiin langenneista ihmisistä. Toiset saivat syntinsä anteeksi, toiset elivät kirottuina sen jälkeen. Erona oli se, että syntinsä tunnustava ja katuva sai anteeksi, kun taas sellainen, joka haki syytä toisista tai yritti vakuutella, ettei ole tehnyt syntiä, jäi anteeksiannon ulkopuolelle. Ensimmäisen ihmisparin syntiinlankeemus on hyvä esimerkki: Adam syytti vaimoa, joka antoi hänelle kielletyn hedelmän ja jopa Jumalaa, joka tämän vaimon oli luonut. Vaimo taas syytti käärmettä.
Ihminen on kova puolustelemaan ja selittelemään. Vähätellään syntiä tai selitetään, että se ei olekaan syntiä. Onkin niin, että kaikkein pahin asia ihmiselle ei olekaan se, että on tullut tehtyä syntiä, vaan se, että ei tunnusta tehneensä syntiä.
6. Kuudes askel: MEIDÄN TULEE OTTAA PELASTUS VASTAAN
Apt 2:41 Ne, jotka ottivat hänen sanomansa vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä.
Tuo jae kertoo siitä edellä jo mainitusta ensimmäisestä evankeliointitapahtumasta Jerusalemissa. Ei kerrota, kuinka paljon oli kuulijoita, mutta 3000 otti sanan vastaan.
Raamatussa on henkilöitä, jotka kyllä katuivat syntejään, mutta eivät ottaneet pelastusta vastaan. Juudas Iskariot tunnusti tehneensä väärin, mutta meni ja hirttäytyi sen sijaan että olisi tehnyt kuten Pietari, joka otti Jeesuksen tarjoaman armon vastaan. Kumpikin oli tehnyt kauhean synnin: toinen kavaltanut Jeesuksen, toinen kiroten kieltänyt hänet.
Myös sellaista puhetta kuulee, että voimme tehdä syntiä ja todeta vain, että ”kaikkihan syntiä tekevät” ja kohauttaa olkapäitä: ”Jumala ei ole niin pikkutarkka”. Vedotaan Jeesuksen sanaan: (Joh 8:11) Jeesus sanoi hänelle: ”En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee”. Luetaan jakeen alkuosa, mutta ei haluta omaksua sen loppuosaa.
Synnittömiä meistä ei koskaan tule, mutta Jeesuksen sovitus riittää:
Sananl. 24:16 Vaikka hurskas seitsemästi kaatuisi, hän nousee jälleen, mutta jumalaton sortuu onnettomuuteensa.
Jos luovutamme ja selittelemme, että ei se nyt niin paha synti ole ja muutkin tekee eikä Jumala ole niin pikkutarkka, se ei ole katumusta ja em. kielikuvan mukaan jäämme makaamaan maahan kaatumisen jälkeen.
Lahja tulee ottaa vastaan, muuten siitä ei ole hyötyä.
Maailmassa on paljon likaa, mutta myös paljon saippuaa. Mutta puhtautta ei tule, jos saippuaa ei oteta käyttöön.