Miksi rukous?

Jeesus opetti meitä rukoilemaan mm: ”tapahtukoon Sinun tahtosi”. Miksi sitten rukoilla, eikö Jumalan tahto tapahdu joka tapauksessa? 

Rukous on yksi niistä asioista, joita meidän voi olla vaikea ymmärtää. Näkeehän Jumala jo meidän ajatuksemmekin, mitä auttaa, että puemme sen mielessämme sanoiksikin hiljaisessa rukouksessa tai yhteisessä rukouksessa ääneenkin? Tuleeko se Jumalalle jotenkin selvemmäksi silloin?

Mistä rukous on peräisin?

Alunperin Jumala ei antanut ihmisille kehoitusta rukoilemiseen. Adam ja Eeva olivat suoraan puheyhteydessä Jumalaan ennen syntiinlankeemusta. Sitten sukupolvet vaihtuivat, mutta perimätieto kaikkivaltiaasta Jumalasta säilyi. Kun sitten ihmisille tuli ylitsepääsemätön hätä eikä löytynyt auttajaa, muistettiin, että onhan Jumala, joka on meidät luonut ja alettiin huutamaan Häntä avuksi:

1Moos 4:26 Ja myöskin Seetille syntyi poika, ja hän antoi hänelle nimen Enos. Siihen aikaan ruvettiin avuksi huutamaan Herran nimeä.

Olemme Jumalaan nähden kuin pikkulapsia. Kun on hätä, huudetaan. Ollaan aika itsekkäitäkin, vain oma hätä huolettaa. Se on kuitenkin aitoa, ei mikään rituaali. Aikaa myöten rukous kehittyi monipuolisemmaksi:

  • aluksi vain avuksi huutaminen hädän hetkellä
  • Aabrahamista sanottiin, että hän rukoili ja se oli säännöllistä eikä vain pyytämistä
  • rukouksessa pyydettiin paitsi itselle, myös muille ihmisille apua, jopa Jumalan tahdon täyttymistä (Isä meidän -rukous)
  • kun saatiin vastauksia, oli spontaania kiitosta Jumalalle
  • säännölliseen rukoukseen sisältyy myös kiitosta ja ylistystä, kiitetään myös terveydestä ja ajallisesta toimeentulosta, joita helposti pidetään itsestään selvänä

Rukoileminen oli aluksi ääneen tapahtuvaa, jopa huutamista. Mutta Jumala kuulee myös äänettömän rukouksen. Hannan, Samuelin äidin rukous oli sellainen:

1.Sam 1:13 sillä Hanna puhui sydämessänsä ja ainoastaan hänen huulensa liikkuivat, mutta ääntä häneltä ei kuulunut;

Tuohonkin rukoukseen Jumala vastasi, Hanna sai pyytämänsä lapsen ja enemmänkin lapsia.

Onko rukous vain pyytämistä?

Rukous on etuoikeus, ei jokin ansio. Jeesus kehoitti meitä rukoilemaan ja itse hän oli hyvä esimerkki siitä: usein hän vetäytyi vuorelle tai muuhun yksinäiseen paikkaan rukoilemaan Taivaan Isää. Me voisimme ajatella, että kun Jeesus oli niin täydellinen ja kaikki onnistui Häneltä, mihin hän vielä rukousta tarvitsi? Mutta rukous on muutakin kuin anomista, se on kommmunikointia Jumalan kanssa. Emme yleensä saa korvin kuultavia vastauksia keskusteluun, mutta rukous lähentää meitä Jumalaan, tulemme tuntemaan Hänet paremmin ja niinkuin kauan naimisissa olevalla pariskunnalla, läheisen tahto tulee usein sanoittakin tutuksi.

Vakava sairaus itsellä tai läheisellä herättää meidät rukoilemaan. Kun ihmisen keinot eivät auta tai tuntuvat epävarmoilta, maistuu rukous. Ja silloin se tuntuu todellakin etuoikeudelta: voimme kääntyä sellaisen puoleen, jolla on kaikki valta ja voima taivaassa ja maan päällä. Mutta saammeko aina sellaisen vastauksen kuin rukoilemme. Helposti vedotaan helppoihin raamatunjakeisiin:

Matt. 21:22 Ja kaiken, mitä te anotte rukouksessa, uskoen, te saatte.

Jaak. 5:15 Ja uskon rukous pelastaa sairaan, ja Herra antaa hänen nousta jälleen.

Miksi nämä lupaukset niin harvoin toimivat? Ei Raamatusta voida ottaa jotain irrallisia jakeita ja jättää huomioimatta asiayhteys ja koko muu Raamattu. Raamattu ei ole lakiteksti, jossa joka lupauksessa olisi lukematon määrä sivulauseita, joissa määriteltäisiin, missä tapauksessa tämä on mahdollista. Nämäkin lupaukset on annettu Jeesukseen uskoville, jotka ovat rukouksensa alistaneet Jumalan tahdon alle. Jeesuskin rukoili Getsemanessa vapautusta, että ei tarvittaisikaan ristinkuolemaa, mutta hän päätti sen sanoihin: ”ei kuitenkaan niinkuin minä tahdon, vaan niinkuin sinä”.

Entä sitten, kannattaako meidän rukoilla oman halumme mukaan, jos Jumala kuitenkin tekee tahtonsa mukaan? Tämä ajatus pohjautuu siihen, että me luulemme, että Jumala hyvin kitsaasti antaisi meille hyviä asioita ja sen takia meidän pitää taivutella Jumala tahtoomme. Asia on kuitenkin täysin päinvastoin. Jumalan rakkaus on maailmankaikkeuden täydellisin meitä kohtaan, Hän haluaa meille vain hyvää, mutta Hän ajattelee ennen kaikkea meidän ikuisuuttamme. Ajallinen elämämme on niin häviävän pieni loppumattomaan ikuisuuteen verrattuna ja vain Jumala voi tietää, mikä on täällä ajassa meille ja kaikille ihmisille parasta. Rukouksessa siis emme taivuttele Jumalaa tahtoomme vaan Jumala pyrkii taivuttelemaan meitä Hänen tahtoonsa.

Siitä huolimatta meillä on lupa tai oikeastaan meitä kehoitetaankin tuomaan kaikki pyyntömme Jumalalle eikä tarvitse arastella, että onkohan tämä varmasti Jumalan tahto myös:

Fil. 4:6 Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.

Kun kuitenkin muistamme, että Jumalan tahto on kaikkein paras ja vaikka kävisi niin, että oma toiveemme joutuu väistymään sen tieltä, on helpompi kantaa silloin pettymys siitä.

Muuttaako rukous asioita?

Rukouksen merkityksen täydellinen tajuaminen on meille mahdotonta enkä yritä tässäkään sitä tehdä. Uskon asia se on kuten moni muukin: Raamatussa meitä kehoitetaan rukoilemaan lakkaamatta. Jos ajautuu mielessään siihen, että rukous ei mitään muuta, on se jo lähellä fatalismia, kohtalonuskoa. Että kaikki tapahtuu ihan riippumatta, mitä teemme. Siinä unohdetaan, että Jumala elää ikuisuudessa eli ajattomuudessa, kun taas me elämme ajassa, joka kulkee lisäksi vain yhteen suuntaan. Jumalan johdatukseen voi sisältyä meidän rukouksemmekin, sekin on osa Jumalan suunnitelmaa.

Jaak 5:16 Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras.

Harras ei tuossa tarkoita hartauden harjoittamista vaan että hartaasti eli täysillä ja tosissamme rukoilisimme eikä vain jonkin muotomenon mukaan. Tuossa tuli esiin myös tärkeä piirre: ”rukoilkaa toistenne puolesta” eli rukous myös johtaa meitä ulos itsekeskeisyydestä toisten huomioimiseen.

Mitä on uskon rukous?

Kun meitä kehoitetaan anomaan uskossa ollenkaan epäilemättä, tulee helposti mieleen, että se tarkoittaa sitä, että meidän tulee uskoa oman pyyntömme toteutumiseen lujasti, jotta se toteutuisi. Todellinen uskon koetus tulee kuitenkin silloin, jos Jumalan tahto on toisin. On kyllä vaikeata rukoilla hartaasti jonkin mielestämme ehdottoman hyvän asian puolesta ja lisätä siihen aivan kuin takaportti ”ei kuitenkaan niinkuin minä tahdon, vaan niinkuin sinä”. Mutta se ei ole takaportti, se on sitä todellista uskoa Jumalaan, uskoa, että Jumala on kuitenkin äärettömästi viisaampi ja rakastavampi kuin me ikinä. Jos Jumalan tahtoo saa tapahtua, se on kaikkein parasta kaikille iankaikkisiin aikoihin asti.

Isä meidän, joka olet taivaissa! 
Pyhitetty olkoon sinun nimesi; 
tulkoon sinun valtakuntasi; 
tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa; 
anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme; 
ja anna meille meidän syntimme anteeksi, 
niinkuin mekin anteeksi annamme niille, 
jotka ovat meitä vastaan rikkoneet; 
Äläkä saata meitä kiusaukseen; 
vaan päästä meidät pahasta, 
sillä sinun on valtakunta ja voima 
ja kunnia iankaikkisesti. 
Amen

Martti Palomäki